Mikään muu ammatti ei varmasti valmenna paremmin poliitikon uraa varten kuin asiakaspalvelu. Jo muutaman vuoden jälkeen osaan vastasta uskomattoman ympäripyöreästi ja loppujen lopuksi täysin älyvapaasti, mutta silti vakuuttavasti ihmisten kysymyksiin, joiden oikeista vastauksista minulla - tai kenelläkään muullakaan lähiympäristössä - ei ole hajuakaan. Ja vieläpä sadasosasekunneissa. Ihmisten päissä liikkuu aivan uskomattomia asioita ja mielleyhtymiä,  joita he itse yleensä pitävät täysin normaaleina kysyä myyjältä. Esimerkiksi kuinka kauan palasaippua kestää. Tekisi mieli sanoa suoraan että se riippuu siitä käytetäänkö sitä käsien pesuun vai suihkussa, kuinka monta käyttäjiä on ja kuinka usein asianomaisilla käyttäjillä on tapana peseytyä. Maalaisjärkeä on lupa käyttää. Mutta tokihan tuollaista vastausta pidettäisiin täytenä saivarteluna.

Laskin kerran montako kertaa tavallisen työpäivän aikana sanon kiitos, ja sain tulokseksi noin 80 kertaa. keskimäärin kaksi kertaa per asiakas. Minä työskentelen sentään pikkuputiikissa, jossa maksavia asiakkaita käy hyvänä päivänä 30-40. Entäs sitten esimerkiksi supermarketin kassa? Parisataa kiitosta tai heitä tai moita ei varmaan per päivä edes riitä. Lisäksi minulle on töistä jäänyt paha tapa vastata aina kiitos, kun joku sanoo minulle kiitos. Ystäviäni tapa huvittaa suunnattomasti. Ei:n perään lisään nykyään automaattisesti "valitettavasti".Kävin viime viikolla lääkärissä selkäkivuista, ja lääkäri kysyi onko kipua esiintynyt jo kauankin. Vastasin automaattisesti: "ei valitettavasti". Lääkärin ilmeestä huomasi, ettei vastaus ollut aivan odotettu.

Poliitikon avut ovat hyödyksi myös vaikeiden asiakkaiden kanssa, ja uskokaa pois helpot asiakkaat ovat nykyään katoava luonnonvara. Jotkut asiakkaat eivät millään usko, etten voi antaa 30 prosentin alennusta. Monet ovat tuntuneet ottaneen tinkimisen elämäntehtäväkseen. Se olisi vielä suht' ymmärrettävää vaikkapa torilla, mutta tavallisessa kaupassa, jossa hinnat on tarkaan luokiteltu ja laskettu itse en edes voisi kuvitella alkavani tinkimään.

Varsinkaan miehet (joskus myöskään naiset) eivät voi ymmärtää, että kauniisti sellofaaniin käärityt ja nauhalla somistetut lahjatavarat ovat jo valmiiksi lahjapaketissa. He usein vaatimalla vaativat, että tavara pitää pakata vielä uudelleen lahjapakettiin (hieman hankalaa, koska liikkeessämme ei ole muuta "lahjapaperia" kuin sellofaani). Ja usein kun juuri olet asiakkaan toivomuksesta suorittanut erittäin vaikean ja aikaavievän paketoinnin, hän keksiikin vielä jotain mitä hän haluaa pakettiin sisällyttää, ja koko urakan saa aloittaa alusta (yleensä tässä vaiheessa tiskille on kahdenkymmenen metrin jono puhisevia asiakkaita).

Tämän kaiken kukkuraksi kun jaksat hymyillä vielä yhdeksän tunnin jälkeen kun jalkoja ja selkää särkee monen tunnin seisomisesta ja sormet ovat lahjanarusta paperiviiltoja täynnä, asiakas on tyhjentänyt kaikki kymmensenttiset täydestä kolikkopussistaan tiskille ("kun niitä aina tuppaa kertymään"), ja jono alkaa lähennellä kolmeakymmentä metriä hänen takanaan, sinussa on todella ainesta - vaikka poliitikoksi!